torstai 3. toukokuuta 2018

Seikkailu Dolomiiteilla

Syyskuu 2017




Kävin syksyllä 2016 Mandalan matkaillassa Partioaitassa, jossa esiteltiin erilaisia Mandalan vaellusmatkoja. Ihastuin Dolomiitteihin ja vaellus läpi jylhien maisemien ja jännittävien via ferratojen kuulosti mahtavalta. Varasin itselleni matkan aika pian tämän jälkeen. Olen käynyt hyvin vähän valmismatkoilla, ja tällainen pienessä ryhmässä tehtävä räätälöity matka omine oppaineen oli aivan uusi kokemus.

Opas oli meitä jo lentokentällä vastassa. Oli mukavaa, tai suoraan sanottuna luksusta, kun ei tarvinnut itse huolehtia mistään. Saavuttuamme lennolla iltamyöhään Venetsiaan, meidät kuljetettiin autoilla vuorten ympäröimään 1200 metrin korkeudessa sijaitsevaan Cortina d'Ampezzoon. Tukikohtanamme toimi kotoisa hotelli nimeltä Villa Gaia. Seuraavana päivänä oli jo vaelluspäivä, joten nukkumaan käytiin pian hotellille saapumisen jälkeen. 



Olin seurannut säätietoja muutamia viikkoja ennen matkaa. Kuvittelin että Italiassa pääsisi vielä syyskuussa vaeltamaan t-paidassa ja shortseissa, mutta vuorille olikin luvattu todella kylmää, jopa lunta.

Heräsimme aikaisin, pakkasimme päiväreppuun yöpymistarvikkeet ja lähdimme paikallisbussilla kohti vaellusreittimme alkua joka vei meidän ensimmäisen muutaman kilometrin ja 600 nousumetrin jälkeen Rifugio Croda Da Lagon järvelle jossa pidimme tauon ja nautimme pientä syötävää. Järvi on Italialaisittain nähtävyys, omaan silmään se oli aika vaatimaton, mutta vuoret ja niiden seinämillä näkyneet kiipeilijät kiinnittivät huomion.


Vaellus jatkui täältä upeiden maisemien läpi kohti Passo Giaun majaa.




Pidimme muutamia juoma-, eväs-, ja kuvaustaukoja pitkin matkaa ja Passo Giaun majalla hengähdimme kahvin mittaisen tauon verran ennen viimeistä rutistusta kohti 2413 metrin korkeudessa sijaitsevaa yöpaikkaamme Averaun majaa.




Majalla pääsimme suihkuun ja meille oli varattuna yksi isompi huone kerrossänkyineen. Maja oli todella siisti illallinen maistui, sen mitä siitä muistaa. Olin niin väsynyt että ruoan jälkeen oli pakko päästä nukkumaan ja nukuinkin oikein sikeästi aamuun asti. 

Ensimmäinen päivä oli niin sanottu "luulot pois" mentaliteetilla tehty rankka lämmittely siihen mitä Alppivaeltaminen todella on. Se on ollut tähän mennessä elämäni fyysisesti rankin päivä, kilometrejä kertyi noin 18 ja nousumetrejä noin 1500. Normaalia ohuemmassa ilmassa, vajailla yöunilla ja juoksijan polven kipuillessa jo ensimmäisten kilometrien kohdalla, perille Averaun majalle pääsy tuntui vähintäänkin lottovoitolta. Olen mielestäni kohtalaisen hyvässä kunnossa, ja voin vain kuvitella miltä hieman huonompikuntoisesta olisi tuntunut. Alpeilla pitäisi normaalisti jaksaa noin 15 km ja 1000 nousumetriä päivässä, jolloin voisi ajatella olevansa ns. "vaelluskunnossa". Nyt mentiin hieman enemmän, mutta kaikki jaksoivat perille!

Toisena vaelluspäivänä pääsimme ensimmäiselle via ferratalle, ja siitä kerron seuraavassa postauksessa.

-Suvi

tiistai 29. elokuuta 2017

Keskiyön aurinko - Juhannus Saanatunturin päällä


Kesäkuu 2017



Voisiko Juhannuksena joskus tehdä jotain muuta, kuin mennä kesämökille, saunoa ja grillata?
 
Olimme ystäväni kanssa suunnitelleet Lapin ja Norjan reissun kesäksi 2017. Pikkuhiljaa suunnitelmat alkoivat selkiämään ja kuulimme että Saanalla järjestettäisiin taas Juhannuksena hiihtokilpailut. Hiihtämään Juhannuksena? Kuulosti aika mahtavalta, sinne täytyy päästä! 

Saavuimme Kilpisjärvelle torstai iltana, ajettuamme 2 päivää Vantaalta. Pystytimme teltan retkeilykeskukselle sopivaan paikkaan ja pääsimme saunaan rentoutumaan. Se tuntuikin aika mahtavalle,  koska olimme viettäneet ensimmäisenkin yön matkalla teltassa, "puskassa".

Leikkimieliset Juhannushiihdot olivat yksi "Suomi 100" juhlavuoden tapahtumista. Hiihtojuhla alkoi Hulahulan tanssimisella. Osallistujia oli harvinaisen paljon, ja paikalle oli saapunut paljon ensikertalaisia ympäri Suomea. Yksi pariskunta mainitsi halunneensa viettää erilaisen juhannuksen, ei mökille tällä kertaa. Hyvin samansuuntaisia ajatuksia siis kuin meilläkin! Koska osallistujia oli paljon, lainasukset loppuivat kesken. Minä pääsin hiihtämään monoilla kokoa 45, ja suksetkin taisivat olla reilumman puoleiset, mutta se ei hidastanut menoa lainkaan!

Hiihtokilpailujen jälkeen kaikille jaettiin ruhtinaallisesti palkintoja. Mm. hienot tunturisuunnistuksen palkinnoiksi tarkoitetut avaimenperät, joihin oli vuoden 2017 sijaan lipsahtanut vuosi 2007... Lisäksi saimme juhannushiihto -hihamerkit, kortteja, uistimia. You name it! Ilman palkintoja emme jääneet!

Hiihdoista selvittyämme ja palauttavan lounaan jälkeen, kävimme katsomassa kokkoa Kilpisjärven rannassa. Kontrasti tulen ja lumisten tuntureiden välillä oli upea!
Tapahtumaan kuului osana myös Saanan valloitus Juhannusyönä. Olimme illalla jo aika väsyneitä ohjelmarikkaan päivän ja edellisten päivien ajomatkan jäljiltä. Pienen harkinnan jälkeen päätimme kuitenkin lähteä valloittamaan Saanaa vielä illalla ja ihailemaan keskiyön aurinkoa. 

Matka retkeilykeskukselta Saanan huipulle on noin 4 km sisältäen n. 500 metriä nousua. Olen "huiputtanut" Saanan jo aiemmin, joten reitti oli tuttu, mutta tällöin oli pilvistä joten maisemat jäivät näkemättä. Pikkuhiljaa kiivetessämme, maisemat muuttuivat upeammiksi kun lumihuippuiset Ruotsin ja Norjan suurtunturit tulivat kunnolla esiin.


Saanan päällä meille pidettiin pieni esitelmä ja saimme nauttia kuoron laulusta. Ainutlaatuista! Toki myös juhlajuoma kuului asiaa, ja skoolasimme pienillä kuohupulloilla. 

Ilma oli koko päivän aivan upea ja harvinaisen lämmin. Retkeilykeskuksen lämpömittari taisi parhaillaan näyttää n. 20 astetta. Tästä huolimatta yöt olivat todella kylmiä, ja lämpötila tippui vain 4 asteeseen. Tämä tietysti kysyy teltassa nukkujalta kunnollisia varusteita. Ilma tuntui todella kylmältä myös yöllä tunturin päällä. Tuuli ja viileys sai meidän lähtemään kohti retkeilykeskusta ja lämpimiä makuupusseja. 

- Suvi